Design-kategorian palkinnon saaja Apparatu

Kirjailija: Tom Parker Bowles
Siellä ei voi muuta kuin seisoa suu auki, että ”mitä ihmettä”, sanoo Gaggenaun designjohtaja Sven Baacke, viitaten espanjalaiseen Apparatu-keramiikkastudioon. ”Siis hyvällä tavalla”, hän nauraa. Se on varmaa, että Baacke, joka on myös Gaggenau kunnioittaa -tuomariston jäsen, on Apparatun suuri ihailija. ”He tekevät jatkuvasti erilaisia juttuja, ja pidän siitä, ettei heitä voi lokeroida millään tavalla”, hän jatkaa.

Xavier Mañosan perheineen perustama ja Barcelonan kupeessa sijaitseva Apparatu on mukana erilaisissa projekteissa ja tekee kaikkea maljakoista ja säilytysastioista lampunvarjostimiin ja lautasiin, ja on parhaiten tunnettu rakkaudestaan epätavallisiin muotoihin ja rakenteisiin. Mañosan materiaalienkäyttöä ei myöskään tavallisesti yhdistetä perinteiseen keramiikkaan.

”Apparatu on designstudio, keramiikkatyöpaja ja perheyritys, joka luo käsityön, teollisuuden ja taiteen välimaastoon sijoittuvia esineitä”, sanoo Isabel Martínez-Cosentino, Cosentino City Barcelonan omistaja ja Gaggenau kunnioittaa -valintaraadin jäsen. Hän asetti yrityksen ehdolle ja on paitsi sen innokas tukija, myös tehnyt yhteistyötä yrityksen kanssa. ”Se toimii uudella sisustuskonseptilla, joka perustuu keramiikkaan, ajoittain muilla materiaaleilla maustettuna ja teknisillä ja innovatiivisilla ominaisuuksilla täydennettynä”, hän kertoo. He valmistavat keramiikkaa keittiöön ja ruokailutilaan, ja jokaiseen esineeseen jää yksilöllinen tuntu.”

Apparatu tekee myös toimeksiantoja muun muassa Nikelle, Alessille ja Hermèsille ja on esitellyt luomuksiaan nykydesignin festivaaleilla eri puolilla maailmaa Frankfurtista Tokioon ja Lontoosta New Yorkiin. Heidän studionsa on luova keskus, jossa perinteinen keramiikkataide kohtaa pelottomasti nykyaikaisen tekniikan ja materiaalit. Tämä käy järkeen, kun ottaa huomioon, että Mañosalla on teollisen muotoilijan koulutus. Hänen vanhempansa ovat perinteisiä keraamikkoja, ja hän kasvoi saven, lasitteiden ja uunien keskellä. ”Kun vanhempani aloittivat, he tekivät paljon sisustuskeramiikkaa”, hän kertoo. Teollisen muotoilun opiskelun, jossa on kyse massatuotannosta, tekniikasta ja usein automatisoidusta kopioinnista, voi siten nähdä kapinointina, tapana irtautua ja luoda oma nimensä ja tyylinsä.

”He tekevät jatkuvasti erilaisia juttuja, ja pidän siitä, ettei heitä voi lokeroida millään tavalla.”

Sven Baacke, designjohtaja, Gaggenau

Opiskellessaan teollista muotoilua Llotja-oppilaitoksessa Barcelonassa hän jatkoi vanhempiensa auttamista studiolla, mutta tunnustaa, ettei siihen aikaan juuri välittänyt keramiikasta. Valmistumisensa jälkeen hän muutti Berliiniin, jossa hän asui talonvaltaajayhteisössä Kreuzbergissa, perusti pienen keramiikkastudion ja valmisti pienesineitä myytäväksi Boxhagener Platzin kirpputorilla. Sitten hänen vanhempansa pyysivät häntä valmistamaan pari esinettä messuille, joten hän matkusti kotiin niiden tekemistä varten, sillä hänen Berliinin-studionsa oli melko ”primitiivinen”. Hän alkoi tehdä enemmän ja enemmän, ja lopulta muutama esine hyväksyttiin näyttelyyn Lontoossa. ”Niiden joukossa oli keraaminen kartio, kolmiulotteinen maljakko/liitutaulu ja vesi-ilmapallo. Ne olivat kokeellisia, valmiita esineitä, pientä pilantekoa.”

Lontoon-näyttelyn aikana hän päätti perustaa oman verkkosivuston. ”Valitsin nimen Apparatu, joka perustuu saksan sanaan ”Apparat” ja katalaanin sanaan ”aparatu”. Nimi on yhdistelmä huonosti kirjoitettua katalaania ja huonosti puhuttua saksaa. Näin syntyi Apparatu – tarpeesta organisoida omat projektini ja perustaa verkkosivusto, jotta esineilläni olisi pysyvä tila.” Pian hän vietti enemmän aikaa Barcelonassa kuin Berliinissä, ja päätti muuttaa pysyvästi takaisin kotikaupunkiinsa.

Paluu vanhempien studiolle olisi voinut olla hankala, koska hän oli päättänyt tehdä asiat omalla tavallaan. ”Sanoin, että yhden asian pitää olla selvä: voimme työskennellä yhdessä, mutta meillä on oltava sama suunta. He antoivat minun tehdä mitä halusin, mutta sanoivat aina välillä: ”Voisitko tehdä edes jotakin myyntikelpoista?” ja ”Onko liikaa pyydetty, että suunnittelet jotain, jonka joku haluaa ostaa!”, hän hymyilee. ”Mutta tunnen itseni vapaaksi. He luottavat minuun, ja se ei ole aina helppoa perheyrityksessä.” Hänestä tuntuu, että yhteistyö sujuu hyvin ja että häneen mukaantulonsa osoitti sen, ”miten tärkeää on muodostaa yhtenäinen yritys ja tuottaa esineitä, jotka liittyvät toisiinsa ja joilla on punainen lanka.”

Mañosa ei usko, että perinteinen keramiikka ja teollinen muotoilu sulkisivat toisensa pois. ”Tekniikka on työväline, jotain, joka on aina ollut olemassa. Työhön tarvitaan työvälineitä. Se saattaa vaikuttaa olevan kaukana käsityöstä, mutta tosiasiassa se kuuluu siihen luonnostaan. Tekniikka on jotain mitä tarvitsen ja jotain mikä parantaa luontaisia kykyjäni, jotta voin tehdä mitä haluan.” Hän rakastaa kuitenkin myös käsityötä ja löytää inspiraatiota tutkimalla menneisyyttä. ”Kokeilen jotakin tiettyä tekniikkaa ja luulen, että se on uutta. Sitten tajuan, että sitä on käytetty jo 2000 vuotta sitten. Joskus on hyvä mennä historiassa taaksepäin nähdäkseen, ettei sitä olekaan keksinyt paljon uutta.”

Tosiasiassa Mañosaa kiehtoo se vaihe, jossa vanhanajan käsityö ja nykytekniikka kohtaavat. ”Olen todella kiinnostunut valmistuksen käsitteestä niin teollisesta kuin käsityön näkökulmasta. Minulle molemmat ovat samanarvoisia, enkä romantisoi kumpaakaan. Sanoisin, että ne ovat erittäin samankaltaisia.” Tämä kiehtoo Sven Baackea. ”Apparatussa tekee vaikutuksen se, että samalla kun he laajentavat saven käytön mahdollisuuksia designtarkoituksiin, he myös kunnioittavat perinteitä ja historiaa, jolloin tuloksena on aitoutta huokuvaa keramiikkaa.”

Tämä uusimman tekniikan ja perinteisten menetelmien yhdistely näkyy selkeästi hänen työssään. Pleat Box -valaisinsarja, joka on valmistettu yhteistyössä Marset-valaisinvalmistajan kanssa, muistuttaa pikemminkin pehmeästi laskostuvaa kangasta kuin keramiikkaa. Hän käyttää niiden suunnittelussa myös digitaalista tekniikkaa, ja varsinainen muotoilu tapahtuu juoksevalla savella täytettyjen muottien avulla. Lopputuloksena on perinteisen käsityön ja teollisen designin sulautuminen luonnollisesti ja saumattomasti.

Monet kuvailevat Apparatua sanalla ”kokeellinen”. Mañosa on samaa mieltä, vaikkakin tietyin varauksin. ”Tuntuu hieman epämukavalta sanoa, että niin on, sillä se kuulostaa hieman teennäiseltä. Mutta mielestäni meidän on oltava kokeellisia. Haluamme kovasti ymmärtää, mitä voimme saavuttaa missäkin projektissa.”

On vielä eräs ominaisuus, joka Apparatussa on Baacken mielestä kiehtovaa. ”Se, miten he käsittelevät raaka-aineita. Ne ovat ainutlaatuisia. En edes ole varma, ovatko ne kauniita enkä tiedä mitä ne ovat, ja se jotenkin inspiroi minua.” Mañosa tekee jatkuvasti kokeiluja ja kieltäytyy hyväksymästä raaka-aineensa oletettuja rajoitteita. ”Se tarkoittaa, että kokeilemme erilaisia prosesseja ja materiaaleja erilaisissa keramiikkalajeissa. Otamme paljon riskejä ja teemme samalla useita virheitä, tiedämme paljon kaikesta yleisesti – me emme noudata tiettyä tapaa tai tyyliä.”

Oma lukunsa on lasitus. ”Se on iso asia keramiikassa”, sanoo Mañosa. Hän puhuu Josep Llorens i Artigasista, kuuluisasta espanjalaisesta keraamikosta, joka tunnetaan työstään Mirón kanssa. ”Hän oli suuri alkemisti lasin ja keramiikan alalla. Ja hänen huikeassa kirjassaan Formulario y Prácticas de Cerámica on noin 1 000 ohjetta erilaisiin lasituksiin. Yritän saada siitä selkoa, mutta se ei ole ollenkaan helppoa. Hän ei anna edes värejä. Lasitukset ovat niin epävakaita, että lopputuloksena voi olla jotakin ihan muuta, vaikka tekisikin kaavan mukaan.”

Tämä kokeilevaisuus, pakkomielle jokaisesta yksityiskohdasta, perinteiden ja tekniikan yhdistäminen sekä kieltäytyminen olemasta sidottu yleisesti tunnustettuihin rajoitteisiin, saivat Apparatun erottumaan muista Gaggenau kunnioittaa -palkinnon saajaehdokkaista. Myös ne, joilla on vähemmän kokemusta designmaailmasta, voivat nähdä tämän innovatiivisuuden, älykkyyden, kauneuden ja inspiraation. ”Apparatu edustaa mielestäni irtautumista, ja myös häilyvää rajaa sen välillä, että he eivät välillä tiedä mitä ovat tekemässä ja että studiolta tulee joskus epätavallisia luomuksia”, sanoo Sven Baacke. Lisäksi se edustaa hyvin perinteistä ja vanhaa valmistustapaa.

”Kyseessä on mielenkiintoinen lähestymistapa perheyrityksessä taiteen, designin, käsityöläisyyden ja innovatiivisen nykytekniikan jännitekentässä – ja tulokset ovat hyvin yllättäviä ja inspiroivia.”

Sven Baacke, maailmanlaajuisen Gaggenau kunnioittaa -valintaraadin jäsen

Martínez-Cosentino on samaa mieltä. ”Apparatu on tehnyt yhteistyötä Cosentinon kanssa monta kertaa ja saanut aikaan upeita tuloksia. Dektonclay-projektissa he tutkivat keittiön käsitettä ja loivat kokoelman esineitä, jotka yhdistävät keittiön ja ruokailutilan yhden materiaalin kautta. Dektonhenge-projektissa Apparatu työskenteli käsi kädessä Cosentinon teknisen osaston kanssa ja onnistui muuttamaan Dekton-materiaalia keraamisilla prosesseilla. Heidän työnsä heijastaa täydellisesti Gaggenaun arvoja laatustandardien, epätavallisen lähestymistavan, materiaalin sekä tuoteidentiteetin ja viestintätaitojen suhteen.

Mañosa on ihailtavan vaatimaton Apparatun tulevaisuuden suhteen. ”Haluan yrittää tehdä tuotteita, jotka ovat yksinkertaisia, helposti lähestyttäviä, toimivia ja hyvin valmistettuja.” Kysyttäessä, mitä Gaggenau kunnioittaa -palkinto hänelle merkitsee, hän miettii hetken vastaustaan. ”Emme koskaan hakeneet tätä ehdokkuutta, mikä tekee siitä vieläkin erityisempää. Sillä on merkitystä minulle ja vanhemmilleni, ja se tuntui hyvältä vatsanpohjassa ja mielessä – se sai minut liikuttuneeksi ja iloiseksi. Eikö olekin hienoa? On vain niin mahtavaa, että tulitte meille ja sanoitte, että todella pidätte siitä, mitä teemme.” Emme ehkä tiedä, mitä Apparatulta tulee seuraavaksi, mutta yksi asia on varma: se ei tule olemaan tylsää.